Olin viikonloppuna etelä-suomessa tyttären häissä. Pienet morsiusparin näköiset ja oloiset häät. Minun osuuteni oli vain olla puhelimessa konsulttina ja pitää puhe parille. Mutta yllätys yllätys ainakin minulle. Kun pääsimme kotiin, olin puhki väsynyt. Olihan ilmatkin kuumat ja pitkä matka, mutta kyllä siinä oli myös luopumista. "Sinun lapsesi eivät ole sinun..." Elämä on kuitenkin luopumista ja siihen suostumista.
Sain mukaani yhden pöytäkoristeena olleista neilikoista, jotka ovat morsiamen mielikukkia.
Onnea ja Siunausta hääparille vielä kerran!