Vielä tänään pitää keittää yhdet riisipuurot ja rusinasopat. On nimittäin sydänkerhon pikkujoulut. Tortut leivoin jo lauantaina ja kakku on uunissa arpajaisvoitoksi.
Siinä sivussa olen kutonut sukkia. Sukankutominen on siitä mukavaa, että voi rauhassa ajatella muita juttuja, eikä sukka mene pieleen. Joskus tosin tulee kudottua liian pitkä varsi toiseen sukkaan, mutta sitten puretaan. Niinkuin yksi kutojakaveri kertoi, kuinka hän oli kutomassa lapsenlapselleen sukkia. Poika katseli vieressä ja kysyi :"Milloinka sinä mummo purat?"
Tässä muutamia tekeleitä tältä vuodelta. Olen kutonut n. sata sukkaparia tänä vuonna. Vieläkö se lienee normaalia?
Kommentit