Eilen aamuna sain viestin äitini kuolemasta. Hän kuoli 91 vuotiaana hartaasti poispääsyä odottaen. Ajatuksissani on ollut sylin ikävä. Olisin halunnut halata häntä, olla hänen sylissään vielä kerran. Tuntea hänen lämpönsä, vaikka hän olikin käynyt pieneksi ja hauraaksi. Toinen ajatus on ollut se, kuinka meidän tulisi olla aina valmiit lähtemään. Mutta kuka on? Emme voi kuin turvata Taivaallisen Isän rakkauteen ja armoon.
Kommentit