Otsikko on kyllä vähän liiottelua. Enemmän se on muisteluita. Äiti oli toivonut, että sisareni laulaa ja minä pidän puheen hänen hautajaisissaan. Olen miettinyt, mitä voisin kertoa äidistä, mitä ylipäänsä pystyn sanomaan. Muistellessa on joutunut pakosta miettimään myös sitä, millainen lapsi minä olen ollut.

Olen miettinyt paljon sitä sidettä, joka lapsen ja äidin välillä on. Vielä aikuisenakin se on jotakin ihmeellistä. Joskus nauroimme yhdessä äidin kanssa, kun kumpikin kertoi puhelimessa omista vaivoistaan ja lääkkeistään. Samansuuntaisia kun olivat.

Kuvassa olen äidin vieressä muutaman vuoden ikäisenä.