Olo on kuin kuiviin puserretulla rätillä. Viikko on alkanut sillä tavalla ikävästi tai entinen loppui, että mies joutui Kyssiin pahan päänsäryn takia. Pienellä aivoverenvuodolla säikäytettiin, mutta diagnoosi ei ole vieläkään varma. Kävin häntä tänään katsomassa ja lähtiessä tein 3 töppiä. Ensiksi maksoin henkilökunnan automaattiin parkkimaksun. No, kyllä se kortilta rahat otti, joten kuulun nyt sairaalan henkilökuntaan. Sitten en meinannut löytää autoa, vaikka paikan numeron mieleen painoinkin. Tielle ajaessa huomasin olevani vastaantulevien kaistalle. ONNEKSI pätkä oli lyhyt, ehkä 10 m, ONNEKSI ketään ei tullut silloin sairaalaan. Että semmosta, jokohan poliisit ottavat kortin kohta pois?
No, huomenna ONNEKSI tulee tytär kolmen vilkkaan lapsen kanssa mummoa ilahduttamaan. Me teemme kortteja, askartelemme, syömme jäätelöä, leivomme, panemme porkkanan siemenet maahan ja pesemme verannan. Täytyy loppuviikosta raportoida, mitä kaikkea todellisuudessa teimme.
Mieskin pääsee toivon mukaan loppuviikosta kotia.
Aurinko paistaa ja kävin valokuvaamassa kukkia. Sekään ei ole vahva alani, mutta laitan muutaman esille.



Vanha maakellari. Oikeassa rinteessä kukkii ahomansikka.



Mansikkapenkki on täynnä kukkia ja pienenpieniä raakileita. Tämä kevät on hämmästyttänyt. Nytkö ja kaikki kukkii?