http://sheferijm.vuodatus.net/blog/3225518/runontalon-avoimet-ovet/#commentform Minä taidan olla yllytyshullu, kun tartun näihin haasteisiin. Nyt siis runohaaste yllämainitussa osoitteessa.
Olen joskus kopsannut omaan käyttöön KAARINA HUHTISEN runoja. Uskoisin, että ovat jostakin kirjasta. En ole kuitenkaan laittanut sitä ylös.
Runot kertovat vanhojen ihmisten elämästä, kokemuksista ja viisaudesta.

****
Kun minä menen mummilaan
niin mummi on jo eteisessä vastassa.
Se panee heti vaatteet päälle
ja sanoo, että nyt myö tytöt
lähetään syömään jätskit.
Baarissa se tilaa sellaset isot annokset,
missä on hedelmiä ja marjoja ja vohvelia.
Minä en voi sanoa sille,
etten mä erityisemmin tykkää jäätelöstä,

kun mummi ei muuten koskaan sais
istua baarissa ja katsella ihmisiä.

Ei se yksin ilkeis.

*****
Runo ei selityksiä kaipaa.

-Minulla on aitanvintillä piilossa siivet,
sanoi mummi.
Me etsittiin niitä aina kun oltiin pieniä.
Tietenkään ei löydetty.
-Milloinka sinä niitä käytät? me kysyttiin.
-Sitten kun oikein koville ottaa, mummi sanoi
ja kaatoi vettä lehmien juomakuppeihin.

Viime viikolla mummi vietiin sairaalaan.
Se makasi semmosella osastolla
missä on semmonen kone josta näkee miten sydän
pompottaa.
Se ei jaksa puhua enää.
Mutta kun minä kävin sitä katsomassa,
niin se kuiskasi mulle korvaan, että
-Hae nyt ne siivet sieltä
pian minä teille näytän.

****
Huhtisen runot kertovat yksinkertaisesta elämästä, mummon ja lastenlasten välisestä yhteydestä, jossa ei aina edes sanoja tarvita. Lapset ymmärtävät vanhoja paremmin kuin kiireiset aikuiset.
Runoja lukiessa kaipaa aikaa, jolloin ei tiedetty liikaa, ei ollut joutavan kiire.