Tämä päivä on mennyt niin sanotusti punaiselle ristille. Ihan oikeasti. Käsitöitä en ole joutanut tekemään, vaan olen täyttänyt mitä erilaisempiä papereita, etsinyt nimiä ,osoitteita ja puhelinnumeroita. Ääh...sellainen työ ei enää sovi minulle, olen liian vanha pyörimään papereiden kanssa. Ónneksi pääsen niistä aivan kohta ja saan keskittyä enemmän siihen, mitä haluan tehdä.
Olen monesti miettinyt sitä, onko oikein olla itsekäs ja tehdä vain sitä, mistä nauttii. Ja olen tullut siihen tulokseen, että saa olla. Jos ei huolehdi itsestään, ei jaksa ajatella myöskään toisia, eikä tehdä toisten hyväksi mitään. Tehdä ja marista siitä, ei ole oikein. Vapaaehtoistyön, oli se mitä tahansa, pitää tehdä iloiten. Jos ilo on kadonnut, silloin on paras pysähtyä, levätä. Ja sen aika on nyt minulla.