Huomasin aamulla, että vielä kerkiäisi pestä ikkunoita, kun ilma yhä edelleenkin on suopea. En sitten pessyt kuin 4 ikkunaa, koska ne olivat liittoutuneet minua vastaan. En meinannut saada niitä auki, saati kiinni.Mies kyllä sanoi, että häntä voi huutaa rohkeasti apuun, jonka jouduinkin tekemään. Samalla vaihdoin myös verhoja ja pesin saunan. Sitten oli pakko vähän hengähtää ja oikaista selkää. Iltapäivän tiimellyksessä rupesin vielä leipomaan. Pikku kakku ja iso maustekakku.

Mies testailee  jouluvaloja ja taitaapa jo muutamia viritelläkin. Joulun odotus on mukavaa aikaa. Tulee sellainen mieli, että haluaisi jollakin tavalla muistaa yksinäisiä. Vaikkapa sitten kakun muodossa.

Pitää vielä silittää jouluinen kaapu huomiseksi; kirkkoon laulamaan.